Kolesteroli, rasva ja verenkierto

Mitä on kolesteroli?

Kolesterolista puhuttaessa voi olla hieman hämmentävää. On olemassa rasva nimeltä kolesteroli, mutta samaa kolesteroli sanaa käytetään yleisesti viittaamaan myös ryhmään elimistössä olevia koostumuksellisia hiukkasia, joita kutsutaan lipoproteiineiksi.

Kolesteroli on elintärkeä rasva, jota elimistösi tarvitsee toimiakseen. Se on osa kaikkia solukalvojamme, ja sitä voivat tuottaa kaikki kehon solut, mutta pääasiassa sitä tuotetaan maksassa. Kolesterolille on ominaista, että se voi liueta orgaanisiin liuottimiin, kuten alkoholiin, mutta se ei liukene veteen. Kolesterolia ei tuoteta ainoastaan elimistössä, vaan me myös saamme sitä ravinnosta - noin 1/3 elimistön kolesterolista tulee ravinnosta, loput tuotamme itse. Kolesterolilla on erityinen kemiallinen rakenne, jonka ansiosta elimistö voi käyttää sitä D-vitamiinin ja useiden stressi- ja sukupuolihormonien, kuten kortisolin (stressihormoni), estrogeenien (naisten sukupuolihormoni) ja androgeenien (miesten sukupuolihormoni), tuottamiseen.

Kolesterolin merkitys keholle

Kun puhumme kolesterolista, kuvaamme sillä elimistössä olevia monimutkaisia hiukkasia, joita kutsutaan lipoproteiineiksi ja joiden tehtävänä on kuljettaa rasvoja verenkierrossa. Kun lääkäri mittaa kolesteroliarvosi, hän mittaa juuri näitä koostettuja hiukkasia. Tätä kutsutaan seerumin kolesteroliksi. Kolesterolitasosi koostuu useista eri osista, jotka kaikki ovat tärkeitä, kun lääkäri arvioi, onko sinun tehtävä muutoksia elämäntapoihisi.

Kolesterolilla on keskeinen rooli ruoan rasvojen sulatuksessa. Ruoan kolme tärkeintä ja energiaa antavaa osaa ovat rasva, hiilihydraatti ja proteiini. Rasva on näistä kolmesta energiatihein, ja elimistössä rasvat ovat osa solukalvoa, ja niitä käytetään myös energian tuottamiseen elimistön monia toimintoja varten. Kun kulutetun rasvan määrä on suurempi kuin elimistö tarvitsee, rasva varastoituu ja siitä tulee ylimääräistä painoa kehoon.

Rasvahapoilla on myös tärkeä rooli elimistön solujen välisessä viestinnässä. Jotkin rasvahapot - omega-3- ja omega-6-rasvahapot - muuntuvat siis signaaliaineiksi, jotka varmistavat solujen välisen viestinnän.

Rasvojen kiertokulku kehossa

Kun rasvat imeytyvät suolistostamme, ne on “pakattava”, jotta ne voivat kulkeutua kehomme nestemäisessä ympäristössä. Tämä tapahtuu suolistossa maksassa tuotetun sapen avulla.  Sappi sisältää runsaasti kolesterolia sisältäviä aineita, joista muodostuu pieniä rasvakuplia (kylomikroneja). Nämä kuplat kulkeutuvat imunesteen kautta verenkiertoon, josta rasvat lähetetään elimistön soluihin hyödynnettäväksi edellä kuvatulla tavalla.

Kun rasvat ovat kulkeneet verenkierrossa, ne imeytyvät maksaan, joka tuottaa runsaasti rasvaa sisältäviä hiukkasia (triglyseridejä). Nämä hiukkaset tunnetaan nimellä VLDL (Very Low Density Lipoprotein). Kun ne kulkevat verenkierrossa eri puolille kehoa, ne vapauttavat rasvahappoja soluihin ja muuttuvat vähitellen kolesterolipitoisemmiksi - ja päätyvät LDL:ksi (Low Density Lipoprotein).

Tärkeimmät kolesterolityypit

Kolesterolia on erityyppisiä, ja sitä kulkeutuu veressä ympäri kehoa. Täältä voit lukea kolmesta kolesterolin päätyypistä:

• VLDL-kolesteroli (Very Low Density Lipoprotein, erittäin pienitiheyksinen lipoproteiini) on maksan tuottama lipoproteiini eli kuljetusproteiini, joka sisältää vasta muodostuneita rasvoja (triglyseridejä), jotka lähetetään kehon soluihin. Kohonnut triglyseridipitoisuus veressä on tyypillisesti havaittavissa runsasrasvaisen aterian jälkeen, mutta jos taso on korkea pitkän aikaa, sitä pidetään epäsuotuisana.
• LDL (Low Density Lipoprotein) sisältää enemmän kolesterolia kuin VLDL. Jos soluista puuttuu kolesterolia, ne voivat muodostaa niin sanotun LDL-reseptorin. Näin LDL voi sitoutua soluun ja vapauttaa kolesterolia. Toisaalta tietynlaiset valkosolut (makrofagit) voivat myös ottaa sitä vastaan, jolloin kolesteroli tarttuu verisuoniin. LDL:stä käytetäänkin usein nimitystä "paha kolesteroli", koska korkeat LDL-kolesterolipitoisuudet ovat yhteydessä suurempaan verenkierto-ongelmien riskiin.
• HDL (High Density Lipoprotein) on pienin ja suhteellisen painavin lipoproteiini. HDL sisältää ainutlaatuisella tavalla entsyymiä, joka voi liuottaa kolesterolia, jos sitä on elimistössä sopimattomissa paikoissa.  HDL ottaa kolesterolin ja palauttaa sen maksaan. Siellä se käsitellään, jotta se voidaan kierrättää.  Tätä ilmiötä kutsutaan "käänteiseksi kolesterolikuljetukseksi", ja se suojaa kolesterolin kertymiseltä verenkiertoon. Tämäntyyppistä kolesterolia kutsutaankin hyväksi kolesteroliksi.

HDL- ja LDL-kolesteroli ovat tavallaan vastakohtia. LDL-kolesteroli voi muodostaa verisuoniin rasvakertymiä ja tehdä verisuonten seinämistä paksumpia ja vähemmän kimmoisia, mikä vähentää veren virtausta, kun taas HDL-kolesterolilla on päinvastainen vaikutus. Korkea HDL-kolesterolipitoisuus on hyväksi verenkiertojärjestelmälle, koska se vähentää rasvakerrostumia verisuonissa ja kuljettaa kolesterolin maksaan, jossa se kierrätetään tai eritetään elimistöstä sapen kautta. Korkeisiin triglyseridipitoisuuksiin liittyy usein myös alhainen HDL, joten triglyseridien alentaminen lisää HDL:ää.

Sinällään ei ole olemassa oireita, jotka voisivat varoittaa sinua korkean kolesterolin lähestymisestä, mutta lääkäri voi ottaa verikokeen, josta selviää, onko sinulla korkea vai normaali kolesteroli. Erittäin korkeassa kolesterolipitoisuudessa osa kolesterolista voi kuitenkin kertyä ihon alle, esimerkiksi kyynärpäihin tai silmäluomiin. Tämä näkyy kellertävinä laikkuina tai keltaisena renkaana silmän iiriksen ympärillä. Jos sinulla esiintyy tällaista, se voi olla merkki korkeasta kolesterolista - erityisesti nuoremmilla ihmisillä, joiden suvussa saattaa olla korkea kolesteroli.

Koska veri sisältää useita erilaisia kolesterolityyppejä, on tarkasteltava kokonaisuutta, jotta voidaan selvittää, voiko kolesterolipitoisuus lisätä verenkierto-ongelmien riskiä.

Miten kolesteroliarvoja pitäisi tulkita?

Kun kolesterolia mitataan, mittaus koostuu yleensä useista osista - kokonaiskolesteroli, HDL, LDL ja triglyseridit.

Koska HDL-arvo saa olla korkea, on hyvä vertailla eri lukuja, jotta saadaan todellinen käsitys siitä, onko kokonaiskuva hyvä vai huono. Kun puhutaan kolesteroliarvoista, kokonaiskuva riippuu myös monista muista riskitekijöistä, kuten tupakoinnista, lihavuudesta, diabeteksesta ja mahdollisesti korkeasta verenpaineesta. Eri riskitekijöillä on taipumus vahvistaa toisiaan, joten mitä enemmän niitä on, sitä tärkeämpää on saada ne hallintaan.

Usein keskitytään kokonaiskolesteroliin, jonka tulisi olla alhainen - esimerkiksi alle 5 mmol/l. Kokonaiskolesteroli nousee kuitenkin yleensä iän myötä, ja kokonaiskolesterolipitoisuus 5-6 mmol/l voi usein olla hyvä, jos muita huomioon otettavia tekijöitä ei ole. Samalla HDL-kolesterolitason tulisi muodostaa vähintään neljännes kokonaiskolesterolista.

HDL:n tulisi olla yli 1 mmol/l miehillä ja 1,4 mmol/l naisilla, LDL:n alle 3 mmol/l ja triglyseridien alle 2 mmol/l.

Mikä vaikuttaa kolesterolitasoon?

Kolesterolitasoon vaikuttavat useat tekijät. Perintötekijöillä ja iällä on merkitystä, mutta myös elämäntavat voivat vaikuttaa siihen, onko kolesterolipitoisuutesi liian korkea vai normaali.

Iän myötä on tärkeää tarkistaa kolesteroliarvot säännöllisesti, sillä perintötekijöiden myötä kolesteroli voi olla korkea, vaikka elämäntavat olisivat terveelliset. 

Mitä voit itse tehdä alentaaksesi kolesterolitasoasi?

Jos sinulla on todettu korkea kolesteroli, voit tehdä monia asioita alentaaksesi veren kolesterolipitoisuutta:

Ruokavalio. Syömällämme ruoalla on suuri vaikutus kolesteroliarvoihin. Jos haluat pitää kolesteroliarvosi terveellä tasolla, on suositeltavaa välttää nelijalkaisten eläinten lihaa ja syödä sen sijaan kalaa ja siipikarjaa. On myös suositeltavaa syödä runsaasti hedelmiä ja vihanneksia sekä noin 30 grammaa pähkinöitä päivässä ja vähentää sokeria ja tyydyttyneitä rasvoja, joita on voissa ja rasvaisissa maitotuotteissa. Tyydyttyneen rasvan (joka on huoneenlämmössä kiinteää) korvaaminen kertatyydyttymättömällä tai monityydyttymättömällä rasvalla (joka on huoneenlämmössä nestemäistä) vaikuttaa yleensä suotuisasti kolesteroliarvoihin. Lisäksi kala- tai leväöljystä saatavien pitkäketjuisten omega-3-rasvahappojen nauttiminen voi auttaa pitämään veren triglyseridipitoisuudet normaalina.

Liikunta. Kun harrastat liikuntaa ja pidät kehosi liikkeessä, lisäät HDL-kolesterolin eli hyvän kolesterolin määrää veressäsi ja suojaat verenkiertojärjestelmääsi. Säännöllinen liikunta voi myös vaikuttaa myönteisesti stressitasoihisi, mikä puolestaan vaikuttaa kolesterolitasoosi ja yleiseen terveyteesi ja hyvinvointiisi.

Paino. Lihavuus ja korkea kolesteroli ovat yleensä yhteydessä toisiinsa, minkä vuoksi on suositeltavaa vähentää ylimääräistä rasvaa ja pitää BMI alle 25:n. Se, miten haitallinen ylipaino on verenkiertoelimistölle, riippuu siitä, missä kohtaa kehoa rasva sijaitsee. Tutkimukset osoittavat, että “omenalihavuus” eli keskivartalossa sijaitseva rasva aiheuttaa todennäköisemmin verenkiertohäiriöitä kuin päärynälihavuus eli reisissä ja pakaroissa sijaitseva rasva.

Alkoholi ja tupakointi. Pieni alkoholin käyttö voi itse asiassa lisätä HDL-kolesterolin - hyvän kolesterolin - määrää veressä ja siten vähentää ateroskleroosin riskiä. Toisaalta suurilla alkoholimäärillä voi olla kielteinen vaikutus verenkiertoon, sillä se voi lisätä rasvan määrää maksassa. Tupakointia ei voi suoraan mitata kolesteroliarvoissa, mutta se ei tee siitä yhtään vähemmän haitallista verenkiertoelimistölle, sillä se edistää ateroskleroosia.

Ravintolisät. Terveellisten elämäntapojen lisäksi, normaaleja kolesterolitasoja voi ylläpitää luonnosta löytyvillä ainesosilla.